Tehokas kertaaminen: 10 tekniikkaa 399 tutkimuksen seulassa

Vuonna 2013 John Dunloskyn ja neljän kollegan julkaisema vertailukatsaus arvioi kymmenen kertaamistekniikkaa 399 kirjatun tutkimuksen pohjalta. Täydet pisteet sai vain kaksi: itsetestaus, jossa vastaus tuotetaan muistista, ja jaksottaminen, joka jakaa kertauskerrat ajalle. Uudelleenluku ja alleviivaus, kaksi menetelmää, joita oppilaat kertovat käyttävänsä eniten, eivät paranna suoritusta luotettavasti.

Vuoden 2013 raportti: kaksi tekniikkaa kärjessä

Katsauksen otsikko on «Improving Students’ Learning With Effective Learning Techniques». Sen ovat allekirjoittaneet John Dunlosky ja neljä kanssakirjoittajaa, ja se julkaistiin Psychological Science in the Public Interest -lehdessä tammikuussa 2013. Siinä käydään läpi kymmenen tekniikkaa uudelleenluvusta itsetestaukseen. Seulonta tehdään hyötyjen yleisyyden perusteella, kohderyhmästä ja sisällöstä toiseen.

Gregory Donoghue ja John Hattie rakensivat katsauksen aineiston uudelleen meta-analyysissä, jonka Frontiers in Education julkaisi vuonna 2021: 399 viitattua tutkimusta, joista 242 käyttökelpoisia määrällisesti. Aineisto käsittää 1 619 vaikutusta 169 179 osallistujalla. Kokonaiskeskiarvo on d = 0,56. Jaksotettu harjoittelu on kymmenen tekniikan kärjessä (d = 0,85), itsetestauksen edellä (d = 0,74).

Tekijöiden luokittelu noudattaa tätä järjestystä. Kaksi tekniikkaa saa arvioksi korkean hyödyn: itsetestaus ja jaksotettu harjoittelu. Viisi tekniikkaa luokitellaan matalaan hyötyyn, niiden joukossa uudelleenluku ja alleviivaus. Vuoden 2021 synteesissä alleviivaus ja tiivistäminen saavat taulukon kaksi heikointa vaikutusta.

Itsetestaus: kuilu, joka kasvaa viiveen myötä

Itsetestaus tarkoittaa vastauksen tuottamista muistista: kysymykseen vastaamista, läksyn ulkoa lausumista, tehtävän tekemistä uudelleen ilman mallia. Henry Roediger ja Jeffrey Karpicke vertasivat kahta opiskelutapaa tieteellisillä teksteillä: kappaleen uudelleenlukua tai kaiken muistetun kirjoittamista ilman korjausta (Psychological Science, 2006).

Viisi minuuttia opiskelun jälkeen uudelleenluku oli hieman edellä: 81 % mieleenpalautus vastaan 75 %. Kaksi päivää myöhemmin järjestys oli kääntynyt (68 % vastaan 54 %), ja itsetestauksen etu kesti viikon (56 % vastaan 42 %).

Vuoden 2013 raportti antaa itsetestaukselle korkean hyödyn, perustuen vaikutuksiin eri-ikäisillä ja eri tasoilla olevilla oppilailla. Se dokumentoi myös yhden toteutuspisteen: itsetestaus virheiden korjauksella on parempi kuin itsetestaus yksin, ja sen etua uudelleenlukuun verrattuna pidetään «erittäin vankkana».

Jaksottaminen: sama työ, paremmin sijoitettuna

Jaksotettu harjoittelu jakaa saman työmäärän päiviä erottamiin kertakertoihin. Massattu harjoittelu keskittää sen yhteen jaksoon, kuten tenttiä edeltävän illan kertaukseen.

Neljä Donoghuen ja Hattien kokoamaa meta-analyysia kattavat noin 300 jaksotetun ja massatun harjoittelun vertailututkimusta, keskivaikutukseltaan 0,60. Matematiikassa Doug Rohrerin ja Kelli Taylorin koe (Applied Cognitive Psychology, 2006) jakoi kymmenen tehtävää kahteen kertaan viikon välein, kun toinen ryhmä teki samat kymmenen tehtävää yhdellä kertaa. Viikon kuluttua ryhmät näyttivät samanlaisilta; neljän viikon kuluttua jaksotettu ryhmä ylsi 64 % onnistumiseen vastaan 32 %, ilman lisäharjoittelua.

Kahden voittajatekniikan yhdistelmällä on nimi: peräkkäinen uudelleenoppiminen. Siinä sisältöä palautetaan mieleen kunnes se onnistuu, ja siihen palataan jaksotetuilla kerroilla. Katherine Rawsonin ja hänen kollegojensa kokeissa (Journal of Experimental Psychology: Applied, 2018) kolmelle jaksotetulle kerralle jaetut asiat pysyivät samalla palautusmäärällä 68 %:ssa viikon jälkeen, vastaan 26 %, kun kolme palautusta oli keskitetty yhteen kertaan.

Uudelleenluku ja alleviivaus: yleisön kaksi suosikkia

Vuoden 2013 raportin siteeraamissa kyselyissä uudelleenluku ja alleviivaus ovat kärjessä menetelmissä, joita oppilaat ilmoittavat käyttävänsä. Molemmat kuuluvat viiteen matalan hyödyn tekniikkaan.

Uudelleenluku tekee tekstistä tutun, ja tuttuus ruokkii luottamusta. Roedigerin ja Karpicken kokeissa uudelleen lukeneet opiskelijat odottivat parempaa menestystä kuin itsensä testanneet; viikkoa myöhemmin todellinen tulos oli päinvastainen. Vuoden 2021 synteesi huomauttaa lisäksi alleviivauksen sivuvaikutuksesta: se voi haitata kykyä tehdä päätelmiä, ja sen panos suoritukseen jää heikoksi.

Mitä luokka ja koti voivat muuttaa

Vuoden 2013 raportti luettelee suoria sovelluksia opetukseen. Jakso voi avautua lyhyellä kokeella ja korjauksella, joka kattaa edellisen jakson keskeiset ajatukset. Tärkeitä käsitteitä kerrataan useiden kertojen aikana. Tehtävissä jaksottaminen ei vaadi lisätehtäviä: jokainen sarja pitää päivän tehtävät, ja samantyyppiset palautukset palaavat seuraavissa sarjoissa (Rohrer ja Taylor, 2006).

Kotona samat vivut siirtyvät: kysymykset, jotka vaativat vastauksen tuottamista, välittömällä korjauksella; ja useille päiville sovitut kertausajat. Sen arvioimiseksi, mitä on opittu, viivästetty koe on edelleen vertailukohta (Roediger ja Karpicke, 2006).

Stella: visoja oppitunneilla, päivien putki

Stella on oppimissovellus 4-17-vuotiaille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Iän mukaan sisältö muuttaa muotoaan: ääntä 4-6-vuotiaille, sen jälkeen lyhyitä oppitunteja.

Polku hyödyntää kahta tekniikkaa, jotka vuoden 2013 raportti nostaa kärkeen. Kun oppitunti päättyy, korjattu visa vaatii vastauksen muistista, kuten tutkimusten itsetestaus. Päivien putki puolestaan laskee päivät, joina vähintään yksi oppitunti on suoritettu: edistys jakautuu viikkojen yli.

Pisteet näkyvät jokaisen visan jälkeen, ja jokainen kurssi päättyy loppuvisaan. Hallintapaneeli antaa vanhemmille kokonaiskuvan, ja henkilötiedot pysyvät laitteessa. Alle 13-vuotiaiden tilit kulkevat vanhemman suostumuksen kautta, COPPA:n mukaisesti.